Outo, mut kiva

”Mä tiedän että jotkut ajattelee että sä oot outo, mut musta sä oot kiva.” 

Näin eräs työkaveri aikoinaan totesi enkä edelleenkään tiedä olisiko kommentista pitänyt loukkaantua vai ilahtua. 😁 Onko outo negatiivinen vai positiivinen määre? Mitä jos hän olisi oudon tilalla käyttänyt sanaa ”normaali” tai ”tavallinen”?

Jokainenhan on jollekin outo. Ja jossain porukassa sitä tuntee itsensä kummajaiseksi, toisessa taas on kuin kotonaan. Suomessa olen yleensä se puhelias ja aktiivinen, tunteita näyttävä tyyppi, mutta jenkeissä olinkin porukan hiljainen, mystinen hahmo josta ei ota selvää.

Somessa tunnen monesti olevani outo. Helsingissä tunnen välillä olevani juntti maalainen. Losissa olen tsilli ja sulaudun kaupunkikuvaan, Nykissä taas olen täysi turisti. Yliopistolla olin boheemi renttu joka sai huonoja arvosanoja, näyttelijäntyön koulutuksessa taas hikari joka tiesi tosi paljon teatterihistoriasta. 😊

Millasissa porukoissa tai ympäristöissä te tunnette olonne ”oudoiksi” tai missä uitte kuin kala vedessä? Koska viimeksi tunsit olevasi kuin avaruusaluksen tuoma muukalainen?

Ihan varmasti jokaisella on kummankinlaisia kokemuksia. Oma ”outous” voi joskus ahdistaa; sitä haluaisi vain sulautua massaan. Toisaalta joskus jos liian kauan sopeutuu ja toteuttaa normeja, tulee tarve erottua, rikkoa kaavaa ja kapinoida.

Uskon että pieni outous on vain hyvästä. Kunhan muistaa – ainakin useimmiten – olla myös kiva. ❤ I

20170601_134853.jpg
Mekko: Ivyrevel

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s