Mitä äiti opetti

1990-luvun alussa Seinäjoelle muutti pakolaisia. Kosovon albaaneiksi heitä kutsuttiin. Lastenkin kesken asiasta oli puhetta. Tulisiko kouluun uusia oppilaita? Millaistahan kieltä he puhuisivat? Äiti tarttui toimeen ja rupesi yhden pakolaisperheen vapaaehtoiseksi tukihenkilöksi. Olin innoissani, sillä ajattelin että olisi hienoa tutustua ulkomaalaiseen perheeseen. Kuulla, millaista heidän elämänsä on ja millaisia ruokia he syövät, millaista musiikkia kuuntelevat, mitä harrastavat. Salaa tietysti toivoin, että perheessä olisi ikäisiäni lapsia joiden kanssa voisin ystävystyä. Miten siistiä olisi, jos saisin ulkomaalaisen kaverin! Voisin opettaa hänelle suomea, kävisimme kaupassa ostamassa munkit ja menisimme yhdessä vaikka tallille. Sellainen oli minun suunnitelmani.

Sitä pakolaisuusosaa en ihan ymmärtänyt. En tajunnut sen kärsimyksen määrää, mitä nämä ihmiset olivat joutuneet kokemaan ennen vaikeaa päätöstään paeta kotoa. Oikeastaan näin asiassa vain jännittäviä puolia. Uusia tuttavuuksia ja uusia tuulia omaan vähän tylsään pikkukaupunkiimme. En kuitenkaan missään vaiheessa tuntenut pelkoa tai kokenut asiaa uhkaavana. En muista kenenkään muunkaan tutun suhtautuneen negatiivisesti tulijoihin.

Paitsi; muistan sittenkin. Koulun pihassa kerroin ylpeänä äitini toiminnasta tukihenkilönä. Ja siitä, että itsekin pääsisin perheeni kanssa kyläilemään tulijoiden luona, tutustumaan heihin ihan henkilökohtaisesti. Kyselemään heidän kulttuuristaan ja leikkimään perheen lasten kanssa. Pari koulukaveriani katsoivat minua rehvakkaasti todeten: ”Nehän ovat ****kuonoja”. Väitin vastaan, mutta turhaan. Jo tuossa vaiheessa jotkut yksitoistavuotiaat olivat muodostaneet järkkymättömän mielipiteensä asian suhteen.

Olen kiitollinen siitä, että äiti opetti minulle tasa-arvon ja ihmisyyden merkityksen. Sen, että kaikki ovat samanlaisia ihmisiä, jotka ansaitsevat ystävällisen suhtautumisen ja apua sekä tukea hädässään. Että kukaan ei ole yhtään meitä vähempiarvoinen, tai päinvastoin. Ja että onhan Suomessa tilaa. Maahan tulijoita mahtuu, mahtuisipa myös sydämeen.

Imagine

2 thoughts on “Mitä äiti opetti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s