Disneylandista luoteeseen

Matkustin Kaliforniaan. Oletin, että tuntisin itseni hieman ulkopuoliseksi luomukehossa ja viimeistelemättömässä habituksessa, itse lakatuissa kynsissä ja hiomattomassa hipiässä. Ajattelin, että Los Angeles olisi tulvillaan kiiltokuvia ihmisten sijasta ja että olisin turistiakin turistimpi rähjäinen eurooppalainen mutkitellessani kiireisten kauniiden ja rohkeiden seassa. Niin ja hampaani näyttäisivät tietty harmailta säkenöivien jenkkihymyjen lomassa.

Olin suloisesti väärässä! Tullessani Los Angelesiin tunsin oloni välittömästi tervetulleeksi. Kuulin reissun aikana sanan ”Welcome!” useammin kuin missään muualla matkatessa. Disneylandiin en ehtinyt, mutta muuten olo oli vähän kuin Disneyn leffassa: Pollyannan lailla aamuisin katuja kävellessäni sain kohdata ihmisten hymyt ja iloiset tervehdykset, jopa peittojensa alta esiin kömpivät asunnottomat toivottivat hymyssä suin ”Have a great day, ma’am!” ja ”Go ge’em girl, go ge’em!” Aamuvuoroon kiiruhtava työläinen kerkesi aina ohimennen väläyttää hymyn ja kohteliaan kommentin, kuten ”Lookin’ good!”.

Jos joskus jotain kysyin, vastaus oli aina ystävällinen ja bussikuskikin saattoi pysäyttää kulkuneuvonsa vain neuvoakseen minulle yksityiskohtaisesti, miten löytäisin perille. Kiitoksiini vastattiin kerta toisensa jälkeen ”Sure!” tai ”Of course!” Moneen kertaan tuli todettua; I love L.A.!

Toki Rodeolla piti vierailla...
Toki Rodeolla piti vierailla…

Ihastuin ikihyviksi myös ihmisten tapaan kehua toisiaan. Tiesin että tämä on jenkeissä tapana ja osa keskustelukulttuuria, mutta en odottanut sen olevan niin sydämellistä ja vilpitöntä. Juttukumppanista löytyi aina jotakin kaunista sanottavaa. Kaikkia autettiin, vanhuksille annettiin tilaa, jutustelu päättyi aina hyvän päivän toivotuksiin ja iloiseen hymyyn. Tunsin itseni totaalisen uudelleen syntyneeksi!

...but I prefer the beach!
…but I prefer the beach!

Myös oma tapani ylihehkuttaa pieniä kivoja juttuja pääsi Losissa ihan erilaiseen perspektiiviin. Yhtäkkiä en ollutkaan outo ja nolouteen asti liian intohimoinen tai innostunut tyhjänpäiväisyyksistä, vaan tajusin että kaikki suhtautuvat arkisiinkin pikku yksityiskohtiin samalla tavalla! ”This cake is AMAZING”, ”That tattoo is the AWESOMEST”! Ah. Olin tullut kotiin.

Life's a beach! And then you dive.
Life’s a beach! And then you dive.

Tietysti ammattinäyttelijänä uppouduin myös Los Angelesin showbis-maailmaan sen mitä ehdin. Tajusin, että useat seikat joita Suomessa pidetään joskus taakkoina näyttelijälle – esimerkiksi oma tapani analysoida loputtomasti tekstiä ja kohtausten sisältöjä – ovatkin Losissa, viihdekulttuurin mekassa EDUKSI! Näyttelijän kykyä pohtia alatekstiä ja tehdä roolianalyysia ARVOSTETAAN! Toki näin on onneksi usein kotimaassakin, varsinkin leffa- ja tv-alalla, mutta olen itse teatteripuolella törmännyt myös aina ajoittain asenteeseen: näyttelijä näytelköön ja ohjaaja ohjatkoon, älä ajattele vaan tee! Tottakai näyttelijän täytyykin osata heittäytyä hetkeen kun sen aika koittaa. Mutta on arvokasta kyetä tekemään myös pohjatyötä roolia varten.

Losissa todellakin tajusin, että oma tapani lähestyä työtäni on oikeastaan tosi jees! Kuten eräs kohtaamani producer-actingcoach-actor-castingdirector-writer totesi huokaistuani, miksen syntynyt täällä: well, now you’re born again here! (Niin tosiaan, vaikuttaa siltä että Los Angelesissa kaikki ovat multitaskaajia.) Herkullista oli myös oivaltaa se, että vaikka kaupungissa on tuhansia näyttelijöitä jotka kilpailevat keskenään töistä joita riittää ehkä parille prosentille, KAIKKI kannustavat toisiaan. Kaikki haluavat, että SINÄ onnistut. Amazeballs!

Aurinko!

Losissa asuin ihanassa erään iättömän, karismaattisen rouvan pitämässä B&B:ssa. Jo lyhyessä ajassa tuli olo, että tämä on koti ja olen kuin perheenjäsen. Kävimme ulkona yhdessä, jutustelimme elämästä ja maailman menosta ja kyseinen upea rouva osoitti enkelten kaupungin olevan tosiaan nimensä veroinen. Ikävä tulee! Oikea pysyvä koti toki odottaa Tampereella. Sinne on myös ihana tulla takaisin, viileisiin ja hämäriin iltoihin – ja onhan paras osa kesästä vielä edessäpäin. Mutta tiedän, uskon, että palaan vielä Kalifornian auringon alle. Opiskelemaan, töihin, mitä tahansa. Tai sitten vain nautiskelemaan säästä, amerikkalaisista pannareista ja ihanista juustokakuista. Niin ja mitä mielikuvituksellisimmista vegaanipurilaisista. Sooooooo goood!
Love&light,
I

If I were a boy… haha

Ps. Jos joku ei vielä tiennyt, niin RAKASTAN Marilynia! Pari kuvaa aiheesta:

Blonde handprints
Blonde handprints
Leposija
Leposija ❤

 

Star of a Goddess
Star of a Goddess

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s