Ratsastus ja zen

Olen ollut alkukesän tulisilla hiilillä. Syytä en tässä paljasta, mutta selviytymiskeinoni kylläkin ajattelin jakaa. Milloin tahansa elämässäsi on menossa stressaava tai mieltäsi vaivaava ja kuormittava ajanjakso, kun olet hermostunut tai et pysty keskittymään mihinkään, jännität tai odotat jotakin tapahtuvaksi – mene ratsastamaan.

Hevonen on ihmisen peili. Hevonen heijastaa juuri sen tunnetilan takaisin, jota välität ja säteilet ympäristöösi. Mutta hevonen on iso ja vahva. Jos toimit sen seurassa hermostuneesti, hengität pinnallisesti, teet äkkinäisiä liikkeitä, olet levoton tai tiuskit sille, saat samalla mitalla takaisin.(Kokemusta on.) Tai sitten hevonen vain yksinkertaisesti katsoo, ettet ole sen luottamuksen ja palvelusten arvoinen ja kieltäytyy yhteistyöstä.

Ehkä maailman kuuluisin ”hevoskuiskaaja” Monty Roberts kertoi hakeutuneensa nuoruudessaan erään näyttelijän oppiin omaksuakseen syvähengityksen perusteita ja rauhallista, hallittua hengitystekniikkaa. Roberts työskenteli ongelmahevosten, vaarallistenkin eläinten kanssa ja tiesi, että jos hän ei kykenisi hallitsemaan omaa hengitystään ja samalla omia hermojaan, ei hommasta tulisi mitään.

Hengitys on kaiken elämän perusta. Se on myös tiedostavan läsnäolon ja hengellisyyden harjoittamisen perusväline. Se on keino rauhoittumiseen ja tietoiseen toimintaan kaaoksen ja stressin keskellä. Hengitys on kaikki kaikessa. Myös hevonen tietää tämän. Hevonen kuulee ja tuntee miten sen ratsastaja tai käsittelijä hengittää. Levoton hengitys viestii hevoselle, saaliseläimelle, että nyt kannattaisi paeta ja lujaa.

Veksi

Todellisen hevosihmisen tunnistaa siitä tavasta, miten hän puhuu ja käyttäytyy hevosten lähellä, miten hän huokuu rauhallisuutta ja tasapainoa. Kuinka sitten hermostunut ja stressaantunut nykyihminen voi edes haaveilla lähestyvänsä näitä herkkiä otuksia kaiken hektisyytensä ja painolastinsa kanssa? Ratkaisu on: fake it ’til you make it! Hevosen seurassa sinun on yksinkertaisesti jätettävä kaikki kuona ja kauna, hermostuneisuus ja kiire taaksesi. Hevonen pakottaa olemaan läsnä.

Ja sitten on myös niitä ihania kaiken nähneitä terapiapolleja, jotka sietävät ihmiseltä vähän sitä hermoiluakin. Mutta takaan tämän: jo muutama minuutti kenen tahansa hevosen seurassa asettaa aivot zen-tilaan. Tunti hevosen selässä puolestaan aiheuttaa saman koko keholle. Yhtäkkiä huomaat ettei oikeastaan millään huolillasi ole niinkään väliä. Olit hevosen arvoinen. Se antoi sinun olla kannettavanaan.

Niin ja hevosille voi myös avautua hiljaa mahdollisista murheistaan. Niillä kun on isompi pää.
Lempee&valoo,
I

Pilkku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s