Ekaa kertaa

Ajattelin, että juhannus olisi hyvä ajankohta menettää neitsyys. Siis blogineitsyys. Niin ei kuitenkaan käynyt. Nyt on jo jussit juhlittu ja kesäpäiväntasauskin takana päin. Jänistin. Ei mennyt neitsyys juhannuksena, taas kerran siirsin odottamaani ja moneen kertaan visioimaani hetkeä tulevaisuuteen.

Kuten ekoihin kertoihin yleensäkin, olen ladannut myös blogin aloitukseen superpaljon odotuksia. MINUN blogini pitäisi olla heti jotenkin ”valmis” ja ensimmäisestä postauksesta lähtien tietysti ulkomuodoltaan viimeistelty ja sisällöltään maailmaa järisyttävä. Kun kuvittelin jo etukäteen että kyseessä tulee olemaan valtavan onnistunut ja hieno tapahtuma, loin samalla itselleni niin järjettömät paineet ettei koko hommasta tullut yhtään mitään. Niinpä blogi jäi aloittamatta sillä(kin) erää.

”Luovuusguru” Julia Cameron kysyy kirjassa Tie luovuuteen oivaltavan ja jokaiselle luovaa työtä tekevälle ihmiselle elintärkeän kysymyksen: mitä todella haluaisit tehdä, jos sinun ei tarvitsisi tehdä sitä täydellisesti? No, juuri nyt haluaisin perustaa blogin. Tarvitseeko minun todellakin suoriutua siitä heti kättelyssä täydellisesti? Pitääkö heti ensimmäisen postauksen olla täynnä herkullisia, upeita kuvia, säkenöiviä mielipiteitä, nerokkaita vinkkejä kaikilta mahdollisilta elämänalueilta, loistavia oivalluksia ja hullun hauskaa läppää? Ei kai. Ehkä bloggaamisen tarkoitus on juuri se, ettei blogimaailmassa ole tarkoituskaan olla täydellinen? Ehkä blogien pointti onkin, että kirjoittaja laittaa itsensä likoon, paljastaa jotakin enemmän: kysyy, ennemminkin kuin antaa valmiita vastauksia?

Minun blogini on tässä. Mitä siitä tulee – vai tuleeko mitään – selviää seuraavien kuukausien aikana. Blogin nimi on Ianitra. Se on epätäydellinen, omakeksimäni feminiinimuoto latinan sanasta ianitor, joka merkitsee vartijaa. Aivan kuten oma sukunimeni on epätäydellinen, puhekielinen muoto tuosta samasta sanasta, suomeksi. Ianitra on avatar, hyvä haltija, joka muistuttakoon itseäni sekä toivottavasti myös sinua siitä, että soveltamalla ja olemalla reilusti epätäydellinen, saatat onnistua keksimään jotakin hauskaa. Ehkä ensi kerralla, kun odotat jonkun jutun aloittamista, et oletakaan sen menevän heti täydellisesti. Eka kerta voi olla hauska, ihana, jännittävä, tai sitten ihan plääh. Mutta jos siihen ei ryhdy epätäydellisyyden pelossa laisinkaan – voi jäädä paljosta paitsi.

Tässä se siis oli, eka kerta! Ja vaikka nyt ei tämän kesän juhannus enää olekaan, on silti ihan hyvä hetki aloittaa.
Huomennahan sitä paitsi se vanha kansa vasta jussinsa viettäisi.
Lempee&valoo,
I

Apinamaista eloa. Toteemieläimeni - yksi niistä
Apinamaista eloa. Toteemieläimeni – yksi niistä

One thought on “Ekaa kertaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s